Rauhaset turvoksissa

Termos!

Tavallinen tarina: tytär toi koulusta flunssan. Sitten sen sai mies, 40 kuumeen kera, sitten minä ja sitten poika.

Juuri kun kuvittelin, että tämä on vain pikku lenssu, niin vuosisadan nuha jyräsi ylitseni kuin hornetti, astma vääntyi jälleen infektioasentoon, yskä paheni megalomaaniseksi ja sylkirauhaset turvota poksahtivat viruksen tulehduttaessa myös ne. Siispä arvauskeskukseen, jonka päivystyslääkäri oli mielestäni "poika" ja muistutti häiritsevästi yhtä työpaikallani olevaa konsulttia.

Poika kuunteli, käänteli ja tunnusteli. Tulehdusarvot normaalit ja keuhkot puhtaat, vaikka rohisi ja vinkui. Ei tullut reseptiä suuntaan eikä toiseen. Mutta eipä hätä ollut sen näköinen: hain apteeksta kesällä käyttämättä jääneen kortisonikuurin ja aloin popsia sitä. Lääkekaapin perukoilta löytyi käyttämätön antibioottikuuri, jonka aloitusta pohdin pari päivää. Kunnes...

Eräänä yönä heräsin siihen, että kieleni alla on karviainen. Siis puolivälissä kielijännettä oleva rakkula oli turvonnut karviaisen kokoiseksi. Oli vaikeuksia puhua selvästi, kun kieli ei mahtunut liikkumaan normaalisti. Aamukuudelta paniikki valtasi alaa. Päätin syödä jotain kylmää, jospa viileä auttaisi. Jugurtti iski korvan alla oleviin sylkirauhasiin kuin olisin haukannut sitruunaa tai kuin olisin työntänyt veitsen suoraan korvasta sisään (sillä erotuksella, että olin vielä elossa).

Tunsin, miten kasvojen sivuissa kiristyi...korvat menivät lukkoon...kokeilin käsilläni: korvien alle ilmestyi pikavauhtia kanamunan kokoiset turvotukset. Peilistä katsoen näytin pikkuoravalta, joka oli säilönyt talven pähkinät poskiinsa. Olin epätoivoinen. Riittävän epätoivoinen napatakseni ensimmäisen antibiootin.

Googletin lisätietoa torvonneista sylkirauhasista. Tieto ei ollut rauhoittavaa: turvotus johtui yleensä sylkikivistä (jotka pitäisi leikkauksella poistaa elleivät poistuisi itsekseen), kasvaimesta (yleensä syöpä), tulehduksesta (kuten flunssa) tai sikotaudista (nykyään harvemmin). Ja turvotuksen sai varsinaisesti aikaan se, kun sylki ei mahtunut normaalisi kulkemaan tiehyistä suuhun, vaan jäi rauhaseen. Kääk!

Suomenkieliset sivut olivat surkeita; minkäänlaista tietoa itsehoidosta ei löytynyt. Sen sijaan englanninkielisiltä sivuilta löytyi enemmän tietoa:
- juo paljon ja varsinkin sellaisia juomia, jotka lisäävät syljen eritystä (esim. happamia mehuja)
- hiero hellästi rauhasia, se voi edistää sylkikivien poistumista, jos sellaisia on

Tein näin: antibiootit alkoivat auttaa 48 tunnissa, ja silloinkin vain toiseen rauhaseen. Toinen on ärtyisä vieläkin, kun pillereitä on nautittu jo 3 vrk. Olen syönyt mandariineja ja juonut paljon vettä, jotta sylkeä erittyisi eikä suu kuivuisi. Nyt ei enää tule sitä tunnetta, että rauhaset poksahtaisivat syldessä/juodessa. (Välillä niistä sai pitää kaksin käsin kiinni, etteivät turpoaisi holtittomasti!!)

Olen myös ollut maistavinani suussa välillä suolaisenmakeaa makua, joka saattaa olla oikeanpuoleisesta rauhasesta valuvaa mätää. Se olisi kyllä mahdollista ja taudinkuvaan kuuluvaa, mutta toisaalta sitten, tunne on ollut ohimenevä. Lisää vain juotavaa...ehkä tämä tästä ;)

Astmaiseen oloon kävin hakemassa apua Mäntsälän suolahuoneelta. Se on ihmeellinen paikka. Istun tunnin huoneessa, jossa ilmaan suodatetaan hienonhienoa Himalajan vuorisuolaa. Hengittelen sitä, ja kas, sitkeinkin purukumilima alkoi irrota keuhkoputkista. Viime yönä nukuin paremmin kuin pitkään aikaan, ja vain siksi, että pystyin hengittämään. Suosittelen todellakin, kaikkiin hengitys- ja poskiontelovaivoihin.

Kaiken tämän räähkän keskellä pitäisi saada joulu pystyyn. Onneksi verkkokaupat on keksitty, sieltä ne lahjat on tullut taas enimmäkseen hankittua. Onneksi kaupasta saa "äitien tekemää ruokaa". Onneksi jo vähän parantuneempi puolisko hoiti kuusen ja kinkun. Onneksi on leipomo.

Ja onneksi joulu tulee ja menee, vaikka ei mitään tekisikään. Tärkeintä on levätä ja tervehtyä.

 

(Kuva Googlesta)

Viikset

No terppa!

Pitkästä aikaa...Miten en ole tänne saanut kirjoitettua, vaikka aihettakin varmasti olisi ollut. Kiirekö mulla muka on ollut? Höpö höpö. Laiskuutta se on vaan, ihan rehellisesti voin myöntää.

Mites kesä meni? No kuule nopeasti ohi, jos minulta kysyt. Se loppui kun seinään 13.8. Sinä päivänä nimittäin alkoivat koulut, ja se on aivan vuoren varmaa, että silloin alkaa syksy. Niin käy joka vuosi ja niin kävi nytkin. Ei näistä "vielä tulee lämmin jakso" -vakuutteluista ole mihinkään. Aamuisin jo hengitys huuruaa, niin usko siinä nyt sitten "lämpimiin jaksoihin". Pipoja tässä jo pitää alkaa koululaisille kaivelemaan, ei muu auta.

En käynyt uimassa tänä kesänä ollenkaan. Oli niin hirveä flunssa, että meinasi hengen viedä. Neljä viikkoa sairastin, keuhkoputkentulehdus tuli jälkitautina ja astmakin otti herneen nenään, vaikka on 20 vuotta ollut ihan hissukseen. Kahdet antibiootit ja kahdet kortisonit ynnä lukuisat muu tropit vedin kyseiseen tautiin ja neljä kertaa kävin istumassa paikallisessa arvauskeskuksessa. Täytyy kyllä näistä kerroista antaa täydet pisteet, tai ainakin melkein. Se yks intialainen setä oli aivan oma lukunsa. Liekö voittanut lääkiksen päästötokarin Kalkutassa arpajaisista vai missä, mutta sen verran oli "oijoi kulla sinä olla paha tulehdus oijoi kiitos näkemin" -keikka. Ehkä vajaat 2 minuuttia olin sisällä. Mutta ei se mitään, minä olin tyytyväinen: antibioottireseptin se ehti mulle tulostaa!

Nyt olen toipunut. Tottahan sitä ihminen töihin toipuu. Loma meni vähän niin ja näin, puolikuntoisena, mutta annas olla kun töihinlähtö koitti: täydellinen vointi. Mutta sen jälkeen ei sitten enää ole ollutkaan. Sillä on varmaan jotain tekemistä motivaation tai stressin kanssa...

Ai niin, meinasin unohtaa! Kävin tänään vahauksessa (en brasilialaisessa!). Multa otettiin pois muutama viiksihaiven. Ai jumalautahelvetti kun se oli....karmeeta. Mutta kesti onneksi vain hetken. Mietin sen jälkeen, että miten ihmiset kestää vahata säännöllisesti sääriään ja....intimialueitaan! Kääk!

Nyt mun on pakko lähteä nukkumaan, huomenna on piiiiiiitkä päivä.

Palaillaan!

Sari

Kvartaalitiedettä

Kyllä on naisen elämä ihmeellinen ja ihana. Useamman kerran voi täyttää 25 vuotta.

Ensimmäisellä kerralla olet just ja just sen verran aikuinen, että sinut aletaan ottaa vakavasti. Opiskelet, käyt pätkätöissä, reissaat, roikut facebookissa, biletät, juokset festareilla, on-off-seurustelet, menet ekan kerran kihloihin, eroat, sisustat omaa vuokrakotiasi...lyhyesti: opettelet elämään omaa elämääsi.

Toisella kierroksella olet edelleen yhtä kaunis, mutta paljon viisaampi ja hyvätuloisempi kuin ekalla kerralla. Tiedät jo, mitä tahdot etkä taatusti tee mitään, mitä et tahdo. Ruuhkavuodet ovat enimmäkseen takanapäin.

Kolmannella kierroksella voitkin vetäytyä jo arvokkaasti sohvan pohjalle ja antaa jälkikasvun hoitaa kaiken. Otat vain vastaan onnittelukukat ja syöt kakkua. Menet päiväunille, jos siltä tuntuu.

Neljäs kierros jää lähes kaikilta näkemättä, suurin osa meistä kasvaa silloin koiranputkea. Hyväkuntoisimmat meistä näkevät sen vanhainkodin tai terveyskeskuksen vuodeosaston punkan pohjalta.

Täytyy toivoa, että olisi siinä vaiheessa unohtanut ikänsä ja muistaisi vain ikuisesti olevansa ensimmäisellä kierroksella...

Decubal - rasvaustalkoot

Puoli vuotta korppuihoa alkaa jo näkyä jossain. Ihottumia siellä täällä, kädet ja huulet jatkuvasti korppuna. Onko sinullakin? Nyt minulla on meneillään Decubal-rasvojen testaaminen Buzzadorina. Ei tullut ollenkaan huonoon aikaan :)

Älä siis ihmettele, jos saat minulta Decubal-näytteitä!

Suksien kohti Vappua!

Vuodenajat ovat ihan päällään, mutta senhän kaikki jo tietävätkin. Kolmen viikon päästä on vappuaatto. Sitä ei ole helppo uskoa, kun katsoo ikkunasta ulos. Takapihalla on pahimmissa kohdissa liki metri lunta, mutta minkäs teet. Ainakin lunta on muuallakin kuin "hyyskän katolla" eli ylioppilaan päässä.

Ekologinenhan tämä talvinen vapunvietto on, se on selvä. Juomat pysyvät kylminä lumihangessa. Ei tarvitse jääkaapin huutaa hoosiannaa sen takia, että miesväki kantaa kaupasta 17 koria olutta ja siideriä ja yrittää tunkea sen kaiken jääkaappiin yhdessä puolikkaan härän ja porsaan kanssa. Kätevästi säilyvät perunasalaatti, vuohenjuustosalaatti, skumppapullot ja yrttivoi lumihankeen kaivetussa kylmäsäilytystilassa. Kyllä säästää luontoa se.

Ja kätevästi hillitsee ulkoinen kylmyys sisäistä liekkiä silloin, kun se leiskahtaa liiallisuuksiin. Kyllä siinä isompikin mies rauhoittuu, kun saa kaverilliset lumipesut ja pyöritetään hangessa niin, että varmasti muistaa seuraavanakin aamuna, mitä tuli illalla tehtyä. Ei tarvitse yhteiskuntaa jokaiseen riitaan vaivata ja siten verovaroja hassata. Kalsareissa parvekkeelle, kyllä siinä jäähtyy sisuskalut sen verran, että taas on ihan kiltisti vähän aikaa.

Entä saunominen sitten? Ei tarvita pitkiä automatkoja kaverin kaverin tai kumminkaiman saunamökille ja avannon kairauksia. Kyllä on mukava omassa saunassa lämmitellä ja käydä sitten hangessa pyörähtämässä. Jopa siinä on terapiaa kerrakseen eikä maksa mitään.

Vähän tässä huolestuttaa kyllä tuo ulkoruokinta. Että jos niinkuin terassille vappulounaan kattaisi. Ei taida siitä tulla mitään. Sen verran on sulanut lumi, ettei kuomat jalassa tarvitse grillipihvejä terassilla paistella, mutta kyllä on siinä ja siinä, ettei kokki vilustu ennen kuin pihvit ovat kypsiä. Voi olla, että jää herkkusienet, ananakset ja maissit myöhempään. Täytyy varustaa kokki kuumalla glö...eikun rommitotilla, niin ei jäädy grillin ääreen.

Kun olin pieni tyttö, vappuna sai hameen kanssa polvisukat jalkaan. Siitä voi laskea, miten ilmastolle on 40 vuodessa käynyt. Ei voi enää tyttölapsi laittaa vappuna polvisukkia jalkaan. Hyvä, jos juhannuksena. Tänä vappuna sukset eivät ehkä ole ollenkaan huono valinta.

Hiihtäen foliopallon ostoon. Siinä sitä olisi mummona muistelemista!

Hyvää takatalvea!